Tässä se nyt on, tätä on jahkailtu (aivan liian) kauan

No niin... Tätä peliä on pohdittu vuosia ja sillä tarkoitan ihan oikeasti vuosia. Muistiinpanoja ja lappuja jotka sittemmin ovat hukkuneet, suherruksia paperin kulmalle ja ties mitä muuta kadonnutta. Pari ideaa taisin raapustaa kuittiin, joka lähti pesukoneeseen. Entäs itse peli? No, se odotti sopivaa aikaa kehitykselle – jota ei tunnetusti ole koskaan olemassa.

Välillä unohtui koko projekti, välillä ei vaan ollut aikaa, välillä heittelehti idea millainen pelin tulisi olla ulkonäöllisesti... Aina joku asia siirsi projektia eteenpäin.

Ja siitä se sitten lähti

Vuosi sitten iski kuin salamana taivaalta ajatus "nythän mä tän teen". Ja siitä ajatuksesta sitten rakentui ensimmäinen prototyyppi. Sellainen rumankömpelö versio, jossa asukkaat lähinnä tuijottivat seinää, toisinaan katosivat maan alle ja yksi käveli vakaasti talon läpi kuin se ei olisi siellä ollutkaan. Eihän siinä mikään noinkaan pitkälle toiminut – mutta se kuitenkin eli, omalla seinäänpäin-tuijottavalla tavallaan. Ja siitä lähti varsinaisen rakentaminen.

Nyt, vuotta myöhemmin, päätin että riittää kynnyksellä jahkaaminen: Taajama avataan yleisölle – hyvin varhaisena versiona. Bugeineen, puutteineen ja kaikkineen. Muussa tapauksessa se olisi laatikossa vielä viisi vuotta, ainakin. Ja se laatikko on jo aika täynnä.

Mihin kehitys nyt keskittyy

Pelin perusta on rakennettu viimeisen vuoden aikana ja nyt sitten seuraa monet osiot ja palikat kuten talous, asukkaat, koulutus, työ, liikenne, jätehuolto, terveys. Siksi tästä eteenpäin homma kääntyy enemmän kahteen asiaan:

• Niiden muistivihkojen tyhjentäminen – kaikki ne ideat, joita on vuosia raapustettu, alkavat vihdoin valua peliin. (Ne joita ei ole pesty.)
• Balansointi – jotta numerot tuntuvat reiluilta eikä koko kaupunki kaadu siihen että yksi vero on 2 % väärin tai rahaa tulee loputtomasti tekemättä mitään, nämäkin vielä toteutuvat...

Ja rehellisesti, grafiikan pidän toissijaisena. Tärkeintä on että pelattavuus ja simulaatio toimivat. Pikselit ehtii kiillottaa myöhemmin – ensin saadaan kaupunki elämään oikein. Eikä sen asukkaiden seinään tuijottaminen ole enää ihan niin yleistä.

Pelin koko juju: asukkaat elävät oikeasti

Tämä on se ydin, josta peli sai alkunsa. Jokainen asukas elää palvelimella omaa elämäänsä – ei satunnaista tilastokohinaa, vaan oikea yksilö oikeine valintoineen ja oikeine huonoine päätöksineen. Esimerkiksi:

• Reino haaveili lapsena diplomi-insinöörin urasta, opiskeli ammattikoulun, valmistui – ja päätyi kaatopaikalle töihin, koska kaupungissasi ei ollut yhtään tehdasta. Reino ei ole tyytyväinen. Reino kirjoittaa siitä ideapostilaatikkoon. Joka. Ikinen. Viikko.
• Aino rakastui naapuriinsa Eeroon, sai kaksi lasta ja periytti heille sukunimen Mäkinen. Toinen lapsista peri myös äidin "ikuisen nuhan" ja isän "magneettisen epäonnen" – tuplapotti, onnea matkaan.
• Pentti jäi taas ruuhkaan, koska suunnittelit tiet vähän hätäisesti. Pentti mainitsee tämän päiväkirjassaan. Joka päivä. Pentti on alkanut käyttää isoja kirjaimia.
• Joku liukastui sahalla naama edellä tasohöylään, ja koko korttelin paikallislehti uutisoi siitä etusivulla – tietysti hieman koristellen.

Asukkailla on unelmia, geenejä, perimää, mielipiteitä ja täysin järjettömiä kehitysehdotuksia ("rakentakaa silta Kuuhun, kiitos"). Kaupunkilaiset syntyvät, kouluttautuvat, työllistyvät, rakastuvat, ärsyyntyvät, lähettävät sinulle palautetta ja lopulta… no, kaikki tarinat päättyvät joskus.

Tervetuloa taajamaan. Ota ilo irti, löydä bugeja ja heitä ehdotuksia – luvassa on paljon lisää!