Rikollisuus saapui kaupunkiin (ja poliisi perässä)

Ensin jonkun on tehtävä jotain väärin

Pitkään Taajaman asukkaat olivat epäilyttävän kilttejä. Peli tiesi jo, että osa heistä oli sydämeltään konnia ja pikkurikollisia, ja muutama jopa haaveili rikollispomon urasta – mutta kukaan ei koskaan tehnyt asialle mitään.

Niinpä annoimme heille tilaisuuden.

Asukkaat tekevät nyt rikoksia kahdesta hyvin inhimillisestä syystä.

Ensimmäinen on hätä. Rahaton ja aidosti nälkäinen asukas, jolla on kauppa lähistöllä, lakkaa lopulta odottamasta apua ja varastaa ruokaa. (Ja kyllä – varkaus oikeasti helpottaa hänen nälkäänsä. Hän söi.)

Toinen on luonne. Rikolliset, ja hiljaa rikollisuudesta haaveilevat, näpistelevät kaupoista, ryöstävät tehtaita, töhrivät seiniä, häiriköivät naapureita tai murtautuvat koteihin. Eivät siksi että olisi pakko. Vaan koska sellaisia he ovat.

Rikos sopii aina tekopaikkaan

Yksi sääntö oli meille tärkeämpi kuin ehkä olisi pitänyt: rikoksen on täsmättävä kohteeseensa.

Ruokaa varastetaan kaupasta, tavaraa myymälästä, raaka-aineita tehtaalta. Seinään töhritään ja murtaudutaan asuntoon – ei sahalle. Tehdasvarkaus ei koskaan, ei ikinä, kirjaudu lokiin "varasti voileivän".

Jokaisella rikoksella on motiivi, ja se kirjataan suoraan tekijän elämänlokiin heti teon hetkellä. Avaa asukkaan kortti niin näet miksi: "Tyhjä jääkaappi ajoi näpistämään" tai "Tylsyys ja spraymaali – seinä oli liian houkutteleva kangas." Sitä seuraava sakko tai pidätys päätyy lokiin sekin.

Partioauto astuu kuvaan

Sitten tarvittiin joku paikalle.

Vastaus on pieni poliisiasema: kaksi poliisia, yksi putkapaikka ja yksi hyvin tärkeä partioauto. Kun mitään ei tapahdu, auto vain seisoo asemalla. Kun rikos syttyy, lähin asema jolla on vapaa auto lähettää sen kiitämään paikalle – punasiniset valot vilkkuen, muuta liikennettä nopeammin, mutta silti jalankulkijaa väistäen. Poliisikin jää jumiin suojatien eteen.

Perillä poliisi joko sakottaa tai pidättää tekijän rikoksesta riippuen. Pidätys tarkoittaa putkaa yhdestä päivästä viikkoon. Ja koska asemalla on tasan yksi selli, aseman näkymä näyttää ylpeänä kuka siellä parhaillaan istuu – vapautumisen laskurin kera.

Entä jos putka on täynnä? Silloin pidätys muuttuu hiljaa paljon isommaksi sakoksi. Ja sakko, toisin kuin mikään muu pelissä, voi painaa asukkaan kukkaron pakkaselle. Rikos ei kannata. Joskus se maksaa.

Suuri teleporttausongelma

Tässä ensimmäinen asia jonka jouduimme suunnittelemaan uusiksi lennossa.

Aivan ensimmäisessä versiossa partioauto ajoi sankarillisesti rikospaikalle, selvitti jutun… ja katosi sitten tyhjään ilmaan, ilmestyen hetkeä myöhemmin takaisin asemalle. Se toimi. Se myös näytti naurettavalta.

Nyt poliisi ajaa takaisin. Normaalinopeudella, valot sammuksissa, tyyni hetki keikan jälkeen.

Mutta se avasi ihanan tölkillisen matoja: entä jos uusi rikos sattuu kesken paluumatkan? Emme halunneet auton teleporttaavan takaisin asemalle vain lähteäkseen heti uudelleen. Niinpä kesken paluun poliisi vain kääntyy ympäri – valot päälle, kaasu pohjaan – ja suuntaa suoraan seuraavalle paikalle siitä mihin sattui jäämään. Yksi auto, yksi poliisi, hoitaa keikkajonoa ja palaa asemalle vasta kun kaupunki hiljenee.

Sen käännöksen saaminen sulavaksi (sen sijaan että auto napsahtaisi takaisin tukikohtaan) vaati useamman yrityksen kuin kehtaamme myöntää.

Tapaus 16-vuotias poliisi

Sitten tuli bugi joka hetkeksi rikkoi aivomme.

Pystytimme aseman, ajoimme simulaatiota, laukaisimme rikoksen… eikä mitään tapahtunut. Auto ei liikahtanut. Asema oli miehitetty. Rikos oli aivan siinä. Poliisi vain katseli.

Aivan liian pitkän koodintuijotuksen jälkeen löysimme syyllisen: partiologiikkamme vaati poliiseilta vähintään 18 vuoden ikää – mutta kaupunki työllistää iloisesti työikäisiä teinejä. Aseman oli miehittänyt täysin halukas 16-vuotias, joka omien sääntöjemme mukaan ei saanut ajaa yhdellekään keikalle.

Poistimme ikärajan. Jossain Taajamassa teini pääsi vihdoin laittamaan sireenin päälle.

Kuka on oikeasti vuorossa?

Isompi uudelleensuunnittelu koski aikaa.

Poliisi tekee 12 tunnin vuoron – mutta ei samaa 12:ta tuntia kuin kollegansa. Kahdella poliisilla toinen ottaa päivän (06–18) ja toinen yön (18–06), ja yhdessä he kattavat koko vuorokauden. Vuorossa on aina joku.

Asema rajoitettu vain yhteen poliisiin? Silloin sinulla on päiväpartio eikä muuta. Yö kuuluu rikollisille, ja pimeässä tehdyt rikokset jäävät herkästi selvittämättä. Kaksi poliisia on optimi – täydet 24 tuntia turvaa. Aseman näkymä kertoo nyt tarkalleen, kummassa tilanteessa olet.

Ja koska jonkun on tehtävä ne yöt, yövuorolainen nukkuu päivällä, aivan kuten oikea yötyöläinen. Löydät hänet kotoa samaan aikaan kun hänen päiväkollegansa partioi.

Kuka oikeastaan ryhtyy poliisiksi?

Asema on hyödytön ilman ketään sisällä, joten teimme säännön: poliisiasemalla on aina vähintään yksi poliisi. Rakenna asema, ja kaupunki osoittaa sinne heti jonkun — nappaa joutilaan asukkaan tai lainaa yhden vilkkaimmasta kaupasta tai tehtaasta.

Mutta mitä tapahtuu täyteen ahdetussa kaupungissa? Asunnot täynnä, kaikki jo töissä, eikä uusia tulijoita saapumassa hoitamaan hommaa? Hetken aikaa tämä jätti asemat aidosti tyhjiksi, eikä mikään sohliminen auttanut.

Niinpä nyt, kun asema jää miehittämättä eikä kaupunki yksinkertaisesti voi kasvaa ulos ongelmasta, joku tavallinen asukas saa päähänpiston. Hän jättää entisen työnsä ja pestautuu poliisiksi — ja peli kertoo miksi, suoraan hänen elämänlokissaan:

• "Katsoi rikossarjoja televisiosta ja halusi poliisiksi"
• "Näki liikaa dekkareita ja pestautui lain vartijaksi"
• "Innostui poliisin työstä ja jätti entisen ammattinsa"

Pieni juttu, mutta juuri sellainen yksityiskohta joka tekee Taajaman asukkaista ihmisiä numeroiden sijaan. Joku jossain katsoi vähän liikaa lauantai-illan telkkaria ja päätti, että hänen kutsumuksensa on oikeus. Tähän mahtuu myös pehmeäsydäminen sääntö: jos kaupungissa on kasvunvaraa, emme pakota ketään — annetaan uuden tulijan täyttää virka. Ketään ei revitä urastaan ellei kaupungilla ole aidosti muuta vaihtoehtoa.

Tapaa joukkosi

Samalla laitoimme aseman näyttämään kuka siellä oikeasti työskentelee — jokainen poliisi nimeltä, missä vuorossa hän on, ja onko hän juuri nyt vuorossa. Klikkaa nimeä niin kortti aukeaa. Ei enää arvailua siitä, tarkoittaako "1/2 poliisia" hyvää vai huonoa vuoroa.

Ja koko asukaslista sai saman kohtelun: se näyttää nyt missä kukin työskentelee, ja voit suodattaa ammatin mukaan — poliisi, opettaja, terveys, jätehuolto, kauppa, teollisuus, kulttuuri. Haluatko nähdä kaikki kaupungin poliisit yhdellä silmäyksellä? Yksi klikkaus. Kiinnostaako kuka opettaa lapsiasi? Sama juttu. Väestönäkymä muuttuu huomaamatta kunnon henkilöstöluetteloksi.

Rikos jättää jäljen

Halusimme myös rikollisuuden jäävän kytemään, kuten saasteen.

Kartalla on nyt rikoskeskittymä-kerros – oma suotimensa. Jokainen rikos kuumentaa ympäristöään; taso jäähtyy hitaasti kun tilanne rauhoittuu. Selvitä rikokset nopeasti, niin naapurusto tuskin lämpenee. Anna niiden kasautua – tai jätä ne kokonaan hoitamatta – ja alue alkaa kyteä.

Eikä huono naapurusto ole vain väri kartalla. Korkea rikollisuus tekee asukkaista kurjia ja pelokkaita (sama pelko joka saa ihmiset pakenemaan palavaa taloa), ja pahinta: kolttoisessa kaupunginosassa asuminen voi ajan myötä hitaasti kääntää tavallisen asukkaan itsensäkin rikolliseksi. Pieni todennäköisyys, mutta tapahtuu. Rikollisuus, kävi ilmi, synnyttää lisää rikollisuutta.

Kuin koira veräjästä

Mikä johtaa niihin rikollisiin jotka voittavat.

Jos poliisi ei yksinkertaisesti ehdi ajoissa – ei asemaa, ei vuorossa olevaa poliisia, tai vain liian kiire – tekijä pääsee karkuun. Ja pakoon pääseminen tekee ihmiselle jotain. Hän saa pienen mielialabuustin (voitti systeemin!), tekee seuraavan rikoksen todennäköisemmin pian, ja koko alue saa ikävän rikostason piikin.

Kaupunki joka päästää rikollisensa pakoon opettaa heille hiljaa, että rikos kannattaa.

Koukku tulevaisuuteen

Yksi viimeinen juttu jonka rakensimme mutta jota et vielä voi käyttää.

Piilossa on ajatus koulutetusta poliisista – poliisista joka on oikeasti käynyt poliisikoulun. Emme ole rakentaneet sitä koulua, joten kukaan ei kelpaa vielä eikä mikään muutu. Mutta johdotus on jo paikalla: koulutettu poliisi vastaa nopeammin (ja ajaa lujempaa), ja hänen pelkkä läsnäolonsa saa rikolliset epäröimään, painaen rikostasoa alas.

Pidetään sitä lupauksena tulevalle itsellemme.

Mitä seuraavaksi?

Rikollisuus ja poliisi ovat nyt pelissä – mutta kuten useimmat asiat Taajamassa, tämä tuntuu enemmän alulta kuin maalilta. Isommat asemat, oikea poliisikoulu, rikostutkijat, uusintarikolliset kiipeämässä kohti sitä "rikollispomo"-unelmaa… lista on jo pitkä.

Mutta nyt: mene rakentamaan asema. Palkkaa kaksi poliisia, älä yhtä. Ja pidä silmällä sitä rikoskeskittymä-suodinta – sillä juuri sillä hetkellä kun lakkaat kiinnittämästä huomiota, naapurusto päättää etteivät säännöt enää päde.